Oli 1960-luvun loppu ja Pola oli juuri kirjoittanut ylioppilaaksi Helsingissä. Hänen ystävänsä Eva huomasi ilmoituksen Emmauksen työleiristä Tanskassa. Asiasta sen enempää tietämättä he suuntasivat Kööpenhaminan Frederiksbergiin. Yhtäkkiä he olivat keskellä kansainvälistä ryhmää. Ihmisiä kaikkialta maailmasta. Asuttiin koulussa. Aamuisin kerättiin lahjoituksia kuorma-autolla, sitten tavaraa lajiteltiin ja lopulta sitä myytiin kirpputorilla. Pola ja Eva viihtyvät tällä muutaman viikon lumpunkeräysleirillä hyvin. Oli mukavaa tehdä yhdessä töitä. Ei haitannut, vaikka yhteinen kieli olisi puuttunut. Hyvin pärjättiin ja saatiin uusia ystäviä. Näin alkoi Pola (Pauline) Stenbergin ura Emmauksessa, ja se jatkuu edelleen.
Tanskan-leirin jälkeen alkoivat matematiikan opiskelut Helsingin yliopistossa. Kolmena seuraavana kesänä Pola matkusti Emmauksen työleireille Ranskaan. Siihen aikaan lähtiessä tiesi vain niin kutsutun kokoontumispaikan osoitteen. Kun sinne sitten pääsi, esim. Lyonissa, niin sai tietää, minkä Emmaus-ryhmän leirille on saanut paikan. Osoite kädessä lähdettiin siten liftaamaan kohti päämäärää. Kaulassa roikkui nimilappu, joka oli pääsylippu leirille. Pola nautti yhdessä tekemisestä ja yhteisöön kuulumisesta todella monenlaisten ihmisten kanssa. Suomessa hän löysi Emmaus Helsingin ja liittyi sen jäseneksi.
Maisteriksi valmistuttuaan Pola perusti perheen, sai lapsia ja lähti työelämään. Hän pysyi Emmauksen jäsenenä, mutta aikaa ei ollut kirpputorihommille. Matematiikka oli Polalle itsestään selvä alan valinta. Koko työuransa hän teki Helsingin yliopistossa. Vähän sattumaa oli mukana siinä, että hän päätyi maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan. Siellä hän teki matemaattisia malleja, joiden avulla selvitettiin valon käyttäytymistä metsässä. Tätä tietoa hyödynnetään, kun tutkitaan metsien perustuotantoa. Pola teki aiheesta väitöskirjan, ja myöhemmin hänestä tuli metsäinventoinnin professori.
Eläkkeelle jäätyään Pola halusi muutosta. Hän ei jatkanut tutkimustöitä, kuten moni kollega, vaan päätti palata Emmaukseen. Numeroista kiinnostuneelle ihmiselle on löytynyt monenlaisia hommia. Vaatteiden lajittelusta hän kylläkin taisi aloittaa, mutta nykyään tapaamme Polan usein Lauttasaaren ja Vallilan myymälöiden kassalla tai päivän päätteeksi laskemassa rahoja. Hän on tällä hetkellä myös Emmaus Helsingin hallituksen jäsen ja rahastonhoitaja. Pola vastaa vuosittaisen budjetin valmistelusta, ja hän myös esittelee hallitukselle säännöllisesti taloudellisen tilanteemme. Hallituksessa on myös tuo Tanskan-matkan kaveri Eva Wahlström. Muiden Emmaus-töiden lisäksi Pola ja Eva toimivat Ulla Hoyerin kanssa tekstiemme kääntäjinä suomesta ruotsiin. Todella iso apu tämäkin.
Pola on huomannut, että ne asiat, jotka aikoinaan saivat hänet liittymään Emmaukseen pätevät yhä. Hänelle on tärkeää, että Emmaus on poliittisesti sitoutumaton ja tarjoaa mahdollisuuden yhdessä tekemiseen. Voi auttaa hädässä olevia konkreettisella työllä. Se on ihan toista kuin vain rahan lahjoittaminen johonkin keräykseen. Meidän tavoitteenammehan on, että noin meljäsosa kirpputorien tuotosta lahjoitetaan eteenpäin.
– Toivon, että Emmaus houkuttelee jatkossakin vapaaehtoisia, ja haluaisin erityisesti enemmän nuoria mukaan. Pelkään, että Emmaus on nykyään Suomessa vähemmän tunnettu kuin ennen ja että sen ”brändi” yhdistetään pääasiassa kirpputoreihin ja käytettyihin tavaroihin. Haluaisin Emmauksen kuitenkin säilyttävän identiteettinsä kansainvälisenä solidaarisuusliikkeenä. Tämä edellyttää meiltä arvojemme aktiivista korostamista ja puolustamista. Liikkeen poliittinen riippumattomuus luonnollisesti rajoittaa kannanottojen monimuotoisuutta, mutta on silti monia humanitaarisia ja sosiaalisia kysymyksiä, joita voimme yksiselitteisesti tukea… tai vastustaa!