Emmauksen toiminta on tapa jakaa huolia, toivoa ja muutoksen toteutusta. Erilaisten ihmisten tasa-arvoisen rinnakkaiselon edistämiseksi teemme yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa eri puolilla maailmaa. Laadimme kumppanin kanssa suunnitelman, jossa paikallinen taho vastaa toteutuksesta ja Emmaus osasta rahoitusta. Tulokset arvioidaan yhdessä 1-3 vuoden välein, minkä jälkeen sovitaan jatkosta. Tavoitteista riippuen yhteistyö voi olla lyhytaikaista tai kestää pitkään.
Voit osallistua Emmauksen kehitysyhteistyön rahoitukseen eri tavoilla. Kirpputoritulot syntyvät tavaralahjoittajien, vapaaehtoistyöntekijöiden ja ostajien yhteistyönä.
Emmaus Helsinki on aktiivinen jäsen Suomalaiset kehitysjärjestöt Fingo ry:ssä, joka on suomalaisten kansalaisjärjestöjen avoin tietokeskus ja yhteistyöelin.
Emmaus Helsingin kehitysyhteistyökumppani on Kansainväliseen Emmaukseen kuuluva järjestö: Cuna Nazareth Perussa. Vuonna 2018 aloitimme uuden hankkeen Intiassa yhdessä Siemenpuu-säätiön kanssa.
Peru: Cuna Nazareth
Fundación Cuna Nazareth on 60-luvulla Perun Emmauksen aloitteesta syntynyt kansalaisjärjestö. Se syntyi tarpeesta auttaa lapsia, jotka vanhempien työssäkäynnin vuoksi joutuivat viettämään pitkiä aikoja yksin kotona, vaikka olivat vielä aivan liian pieniä huolehtimaan itsestään. Tällä hetkellä säätiöllä on Liman alueella Chorrillosissa päiväkoti, jossa n. 150 köyhien perheiden lasta saa turvallisen päivähoidon.
Cuna Nazarethin lapset tulevat köyhistä ongelmaperheistä. Päiväkodissa lapset saavat aamiaisen, lounaan ja vielä päivällisen ennen kotiinlähtöä. Aliravittujen lasten kasvua pyritään tukemaan lisäravintein. Lapsille ja heidän perheilleen tarjotaan sekä psykologin että sosiaalityöntekijän palveluita. Säätiön laajempana tavoitteena on köyhyyden ja syrjäytymisen kierteen katkaiseminen, sosiaalisten oikeuksien ulottaminen laajemmalle sekä tasa-arvoisemman aseman luominen slummista tuleville lapsille.
Emmaus Helsinki tukee kirpputorituotollaan päiväkodin toimintaa Kehitysmaayhdistys Pääskyjen välityksellä.
Cuna Nazareth on laajentanut toimintaansa rakentamalla kierrätyskeskuksen, jossa koulutetaan köyhien perheiden työttömistä nuorista kierrätyksen ammattilaisia. Tavoite on parantaa nuorten naisten ja miesten sosiaalista asemaa koulutuksen ja työpaikkojen avulla sekä kohentaa ympäristön tilaa kierrätystoiminnalla. Osa nuorista saa koulutuksen päätyttyä työpaikan kierrätyskeskuksessa, muut lähtevät ammattikoulutuksen saaneina etsimään työtä muualta. Tarkoitus on, että kierrätyskeskuksesta saadulla ylimääräisellä tulolla tuetaan Cuna Nazarethin päiväkodin toimintaa.
Kierrätyskeskuksen suunnittelussa ja rahoituksessa olivat mukana Emmaus Helsinki sekä kolme muuta Suomen Emmaus-ryhmää: Kehitysmaayhdistys Pääskyt, Emmaus Westervik ja Emmaus Åland. Vuosina 2011-2012 rakennettiin puitteet kierrätyskeskukselle, ja sen jälkeen on vakiinnutettu kierrätyskeskuksen toiminta sekä koulutettu ensimmäiset nuoret. Hanke sai Suomen Ulkoministeriön hanketukea.
Alla kierrätyskeskushankkeen esite ja Cuna Nazarethin 50-vuotisjuhlajulkaisu (klikkaamalla kuvaa pääset lukemaan itse dokumenttia).
Intia: Parivartan
Pardhi-alkuperäiskansan tukena Intiassa
Kolmen vuoden yhteinen hanke Siemenpuusäätiön kanssa Intiassa on päättynyt. Paikallisena kumppanina on toiminut Parivartan järjestö, joka on perustettu v 1980 Gandhin innoittamana puolustamaan alistetuimpien ihmisryhmien oikeuksia. Hankkeessa tuettiin pardhi-adivasien kamppailua oikeuksiensa ja toimeentulonsa puolesta. Pardhit ovat perinteisesti vaelteleva metsästäjä-keräilijäheimo. Pardhit ovat olleet erittäin hyljityssä asemassa jo Intian siirtomaakaudelta lähtien. Heitä on kohdeltu lainsuojattomina, jotka ovat joutuneet lähes kaikkien – myös muiden adivasiryhmien – syrjimäksi. Perinteinen toimeentulonlähde heille ovat olleet bambukäsityöt. Tämän toimeentulon tuotot ovat kuitenkin erittäin rajoitettuja mm. raaka-aineen eli bambun varsien heikon saatavuuden takia. Ilman metsäoikeuksia pardhit eivät ole voineet hyödyntää metsien bambukasvustoja.
Toimeentulon turvaamiseksi monet pardhit ovat pyrkineet siirtymään enenevästi maanviljelyn harjoittajiksi. Mutta puutteelliset maaoikeudet ja viljelyn heikko tuottavuus ovat pakottaneet erityisesti nuoria pardhi-miehiä hakeutumaan satunnaisiin palkkatöihin. Kylissä olevat naiset ovat yrittäneet tulla toimeen niillä bambutöillä, joita ovat kyenneet paikallisille markkinoille tuottamaan. Näin ollen bambutöiden merkitys yhteisöissä – ja erityisesti naisille – on erittäin keskeinen.
Hanke toteutettiin 98 kylässä Chhattisgarhin osavaltiossa Kankerin ja Kondagaonin piirikunnissa joiden asukkaat, 954 perhettä (5247 ihmistä joista naisia 2655) olivat hankkeen hyödynsaajia. Näistä 2375 henkilöä (joista naisia arviolta puolet eli 1150) on saanut konkreettisia hyötyjä, kuten rekisteröintejä erilaisiin virallisiin tukiohjelmiin, metsäoikeuksiin sekä äänioikeusrekisteröintiin.
Parivartan tuki hankkeessa pardhien järjestäytymistä omista oikeuksistaan tietoisiksi ja niitä ajaviksi paikallisryhmiksi sekä näiden keskinäiseksi yhteistyöverkostoksi. Kylissä perustettiin 25 naisten keskinäistä oma-apuryhmää ja järjestettiin viisi naisten oikeuksiin liittyvää seminaaria. Lisäksi kylien johtajia koulutettiin edustamaan pardhien asiaa eri foorumeilla, painottaen nuorten ja naisten johtajuuden kasvattamista.
Koska alunperin suunniteltu bambukäsitöihin pohjautuva tuotannon monipuolistaminen osoittautui haasteelliseksi ja yhteisöissä heikosti motivoivaksi toiminnaksi, hanketta suunnattiin osittain uusiksi helmikuussa 2020. Päädyttiin sensijaan tukemaan perinteistä bambutaloutta ja sen raaka-aineen saantia sekä toimeentulon vahvistamista maanviljelyllä. Bambuja täydennysistutettiin yhteisöjen omaan käyttöön. Pardheille annettiin koulutusta ja tukea pelto- ja puutarhaviljelyn (mm maissia, papuja, perunaa, yrttejä ja hedelmäpuita) käynnistämiseksi rekisteröidyillä maillaan. Näin pardhi-perheiden ruokavalio on monipuolistunut.
Pardheja koulutettiin ja tuettiin myös hyödyntämään erilaisia hallituksen maaseudulle ja erityisesti alkuperäiskansoille tarkoitettuja sosiaalisia hyvinvointiohjelmia.
COVID-pandemian iskettyä Parivartan jakoi hankealueilla tietoa pandemian torjuntaan liittyen. Lisäksi 200 talouteen jaettiin COVID-sulkutilan aikana ruokatukena välttämättömien kuivatarvikkeiden tukipaketti. Pandemian aikana lasten koulunkäynti on kärsinyt pahasti. Vähitellen koulut ovat nyt avautumassa ja vanhemmat pääsevät taas takaisin toreille myymään bambukäsitöitään.
Nepal: Sahara Nepal
Toimeentuloa vuoristokylässä
Emmaus tukee Kehitysmaayhdistys Pääskyjen kautta vuoristokylien köyhien viljelijäperheiden ruokaturvan ja toimeentulon kehittämistä ja naisten aseman kohentamista Nepalissa. Hankealue sijaitsee Nepalin Kaukolännessä, Bajhangin piirikunnan Mastan maalaiskunnassa. Yhteistyökumppanina on vuonna 2010 perustettu Sahara Nepal -järjestö. Kolmevuotinen hanke alkoi vuonna 2021.
Kaukolännessä sijaitseva vuoristoinen Bajhang on yksi Nepalin vähiten kehittyneistä alueista. Perinteiset patriarkaaliset arvot vallitsevat, naisia ei missään johtotehtävissä näy. Sukupuoleen perustuva alempiarvoinen asema ja väkivalta on yleistä. Räikein osoitus tästä on chhaupadi: naiset ja tytöt eristetään kuukautisten ajaksi asumaan “chhau-vajaan”, esimerkiksi eläinsuojaan. He eivät saa syödä mitään eläinkunnan tuotteita, jotta eivät näin vahingoittaisi karjaa, eivätkä he saa käyttää yhteisiä kaivoja tai vesihanoja, jotta ne eivät saastuisi. Nykyisin naiset saavat jo yöpyä talon pohjakerroksessa, mutta ruoka-, vesi- ja kosketuskiellot ovat voimassa.
Vuoristokylissä elämää jaksottaa kesä-syyskuinen rankka monsuunisateiden aika ja sitä seuraava pitkä kuiva kausi. Ilmastonmuutoksen myötä monsuuni on muuttunut entistä arvaamattomammaksi ja talvet kuumemmiksi ja kuivemmiksi. Eroosio syö rinteitä ja terassipeltoja ja hengenvaarallisia maanvyörymiä sattuu yhä enemmän.
Hankkeen myötä kylien asukkaista on muodostettu 15 tuottajaryhmää, joista kussakin on noin 25 jäsentä. Heistä kolme neljäsosaa on naisia, koska suuri osa miehistä on puolet vuodesta siirtotyöläisinä Intiassa. Yli 80 % kyläläisistä tekee työtä maataloudessa. Tuotanto on lähes täysin luonnonmukaista ja puhdasta mutta määrältään vähäistä. Lisäksi markkinoille pääsy on pitkien jalkapatikointien ja maansortumien takia epävarmojen autokyytien varassa. Ani harva pystyy hankkimaan myyntituloja.
Viljelijäryhmissä edistetään uusien vihannesten viljelyä ja toisaalta kannustetaan laajamittaisempaan perinteisten, kestävien ja ravinteikkaiden viljojen, kuten hirssin, kasvattamiseen. Viljelijät saavat koulutusta tehokkaammista luonnonmukaisista menetelmistä ja heille annetaan siemeniä ja työkaluja. Kaupallisesta yritystoiminnasta kiinnostuneita tuetaan rakentamaan kasvihuoneita. Yhteistyössä paikallishallinnon kanssa rakennetaan kastelujärjestelmiä.
Tuottajaryhmien naiset saavat koulutusta tasa-arvosta, yhteiskunnallisesta osallistumisesta ja johtamistaidoista. Koko yhteisössä lisätään tietoisuutta lapsiavioliitoista, chhaupadista ja muusta sukupuoleen perustuvasta väkivallasta. Keinoina ovat deudat – perinteiset tanssilaulu- ja tarinankerronta-kilpailut – radio-ohjelmat ja erilaisten naisten kohtaamiset.
Käsityöryhmissä keskitytään perinteisten bambu- ja hamppukäsitöiden edistämiseen. Värttinällä kehräämiselle haetaan työtä säästäviä vaihtoehtoja, sillä hampputuotteille olisi nyt kysyntää. Hanke kannustaa myös uudenlaiseen vuohien kasvattamiseen rehuviljelyn, paremman eläintenhoidon ja jalostuksen keinoin. Vuohet ovat erittäin haluttuja, mutta vapaata laidunnusta on ehdottomasti rajoitettava kasvillisuuden säästämiseksi. Puuntaimia ja rehupuita istutetaan rinteille eroosion torjumiseksi. Mastan paikallishallinnon työntekijöitä myös koulutetaan, jotta he ottavat ympäristövaikutukset huomioon kaikessa suunnittelussa.
Hankkeen nimi on “Ruokaturvan, ympäristökestävien elinkeinojen ja naisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen”. Tuottajaryhmien jäseniä on 350 ja heidän perheidensä ja naapuriensa myötä hyödynsaajia ensimmäisen vuoden lopussa on noin 2000. Seuraavina vuosina tuottajaryhmistä on tarkoitus kehittää osuuskuntia.