Vapaaehtoiseksi

Emmauksen toimintaan pääkaupunkiseudulla osallistuu värikäs joukko ihmisiä. Meitä on kaikenikäisiä, enemmän ja vähemmän koulutettuja, kokeneita ja untuvikkoja. Iloitsemme erilaisuudesta!

Kirpputorimme ylläpidetään vapaaehtoisvoimin. Viikoittain kirpputoreilla työskentelee 30-40 ihmistä pitemmissä tai lyhyemmissä vuoroissa elämäntilanteesta ja voimavaroista riippuen. Nuorimmat työntekijät ovat TET-jaksoa suorittavia peruskoululaisia ja vanhimmat yli 80-vuotiaita eläkeläisiä. Työ on käytännöllistä: lahjoitetun tavaran lajittelua, hinnoittelua ja myyntiä, huonekalujen kantamista, järjestelyä ja siivoamista, avustuslähetysten pakkaamista, ruoanlaittoa ja tapahtumien järjestämistä ym. tilanteen mukaan ja yhteistyössä toisten kanssa. Hyvin monenlaiselle osaamiselle on käyttöä Emmauksessa, ja kaikkiin tehtäviin annetaan opastus.

Vapaassa ja suvaitsevaisessa yhteisössämme jokainen voi toimia omien mahdollisuuksiensa ja voimavarojensa mukaan. Jokainen voi löytää omille taidoilleen, tiedoilleen ja kokemukselleen käyttöä.

Meitä erilaisia emmauslaisia yhdistää halu tehdä jotakin yhdessä oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Eräs emmauslainen ilmaisee asian näin: – Parasta Emmauksessa on se, että voi tehdä mieluisaa työtä omaan tahtiin ja samalla antaa apua ja tukea tarvitsevia ihmisiä.

Ota yhteyttä toimistoon, jos olet kiinnostunut Emmauksen vapaaehtoistyöstä.

Vapaaehtoiset kertovat

Maija Ojala: Jokainen ihminen on arvokas

– Tulin Emmaukseen opiskeluaikoinani v. 1977. Aloin käydä vapaaehtoistöissä Hietalahdenrannan kirpparilla. Olin mm. pakkaamassa Lapinpaketteja, kertoo Maija ‘Musa’ Ojala. Yhteistyössä Rajaseutuliiton kanssa Emmaus lähetti silloin säännöllisesti vaatteita, kenkiä, leluja ym. yli sadalle vähävaraiselle perheelle Lapissa ja Itä-Suomessa. Osallistuin myös Elisabeth de Godzinskyn vetämään nuorten iltaryhmään ja kävin auttamassa Elisabethia ruoanlaitossa Annankadulla sijainneessa Emmaus-yhteisössä.

Kun ansiotyö Helsingin ev. lut. seurakuntien vapaa-ajan keskuksessa Mustasaaressa alkoi, Maija toi saaren nuoret myös Emmauksen piiriin. – Olimme mm. rakentamassa uutta kirpparia Lauttasaareen Gyldenintielle syksyllä 1983.

Maija oli myös aktiivisesti tukemassa Emmaus Kanava ry:n perustamista ja Ulla ja Raimo Siljanderin Emmaus-yhteisön alkavaa toimintaa Espoossa. Noihin aikoihin hän haaveili miehensä Jukka-Pekan kanssa samantyyppisestä yhteisöstä, jossa olisi eri-ikäisiä ihmisiä. – Idealistina ajattelin, etten tarvitse palkkatyötä.

Mutta sitten suunnitelmat muuttuivat, kun Ojalat lomailessaan Karjalohjalla tutustuivat Ulla ja Heikki Sarion vetämään kehitysvammaisten aikuisten perhekotiin. Voisivatko hekin tehdä kehitysvammatyötä? – Sanoimme Sarioille, että jos joku talo Karjalohjalla tyhjenee, niin kertokaa meille. Noin vuosi sen jälkeen Heikki Sario soitti ja kertoi, että täällä olisi nyt talo. Otatteko sen? Tämä tapahtui huhtikuussa 1986. Irtisanouduimme Mustasaaren työstä, ja elokuun lopussa muutimme Karjalohjalle. Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijät etsivät meille asukkaita, ja toiminta alkoi neljän kehitysvammaisen aikuisen kanssa.

Vähitellen toiminta laajeni, ja enimmillään Ojalan perhekodissa asui seitsemän eri-ikäistä asukasta. Lisäksi Ojalaan vastaanotettiin myös muita kehitysvammaisia ihmisiä lomailemaan. Ojalan ja Sarion perheet perustivat yhdistyksen Toivo ja Rauha ry tukemaan kehitysvammaisten ihmisten perhehoitoa ja virkistys- ja vapaa-ajantoimintaa. Kun sopiva kiinteistö löytyi, siihen avautui Majakan toimintakeskus, jossa perhekotien asukkaille järjestettiin työtoimintaa. Työtä tehtiin vuorokaudet ympäri ja vuodesta 2009, kun Maija jäi leskeksi, hän kantoi vastuun perhekodista yksin.

Yhteistyö Emmauksen kanssa jatkui. Ojalan perhekodin asukkaat pakkasivat Emmaus Kanavan avustuspaketteja Kameruniin ja silmälaseja Nicaraguaan. Lisäksi Karjalohjalla järjestettiin Emmaus-leirejä.  Yhteinen projekti Emmaus Kanavan kanssa oli myös Katikoti Kohilassa, Virossa. Se sai alkunsa, kun Maija tutustui kehitysvammaisen Katin äitiin, Ester Lausiin. Siitä kehittyi vähitellen iso yhteinen hanke, ja yhteistyö jatkuu edelleen. Emmaus Kanavan lopetettua toimintansa vuonna 2010 Emmaus Helsinki on jatkanut Katikodin tukemista.

Kun Maijan eläkeikä oli lähenemässä, hän huolehti siitä, että kaikille perhekodin asukkaille löytyi uusi turvallinen koti.

Vuonna 2019 Maija muutti Helsinkiin, ja nyt hän toimii aktiivisesti Emmauksen Lauttasaaren kirpputorilla. Karjalohjalta käsin hän oli jo useita vuosia Emmaus Helsingin hallituksen jäsen, ja vuoden 2023 alusta hän toimii hallituksen puheenjohtajana. – Olen välivaiheen rukkanen, kunnes löytyy nuorempia henkilöitä tähän tehtävään. Ei ole tärkeää, mitä minä teen, koska kaikki työt ovat merkityksellisiä ja arvokkaita. Mikään ei ole niin vähäistä, ettei se olisi jotain. Voi tulla onnelliseksi pienistäkin tehtävistä, Usein briljeerataan sankariteoilla, uurastuksella ja menestyksellä, vaikka pienet teot ovat todella tärkeitä.

Työn arvokkuuden lisäksi Maija korostaa ihmisen arvokkuutta.– Emmauksessa jokainen ihminen on arvokas, jokainen tuo oman työpanoksensa ja rakentaa tätä yhteisöä. Minulle on tärkeää, että ihmisten kirjo Emmauksessa on niin laaja. Koen sen samalla vähän haasteenakin: miten saamme lisää vapaaehtoisia ja pystymme tarjoamaan kaikille sopivia ja merkittäviä tehtäviä, joissa korostuu ihmisen arvokkuus. Tämä ei koske vain Emmausta vaan laajemminkin meidän kaikkien ihmisten yhteisöä. Miten osaisimme käytännössä osoittaa, että pidämme jokaista ihmistä arvokkaana ja kaikkea työtä merkityksellisenä? Vuorovaikutus on tärkeää. Jos osaisimme käyttää sellaisia sanoja kuin ‘kiitos’ ja ’anteeksi’, niin maailmassa olisi paljon helpompi hengittää.

Maijan nuoruuden idealismi ei ole kadonnut minnekään: – Emmaus on merkittävä itselleni paikkana, jossa voin tehdä maailmaa edes piirun verran paremmaksi!

Anna Sammalkorpi: Olen spontaani ja toimin nopeasti

Anna Sammalkorpi tuli Emmauksen vapaehtoiseksi syyskuussa 2012.
– Toimin silloin musiikinopetuksen lehtorina Stadin ammattiopistossa, sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa. Halusin päästä sisään uuteen yhteisöön jo ennen eläköitymistä.

Annalla Emmauksen valinnassa painoi ennen kaikkea liikkeen sitoutumattomuus ja solidaarisuus. Nyt eläkeläisenä Anna käy Vallilan kirpparilla pari kertaa viikossa.
– Täällä voi tehdä laajasti erilaisia töitä ja ne ovat kaikki mielekkäitä. Nehän palvelevat Emmauksen päämääriä. Teen vähän kaikkea, sen mukaan mitä milloinkin tarvitaan. Työskentelen vaatteiden ja kodintekstiilien parissa, laitan ruokaa ja somistan myymälää.

Maanantaisin myymälän ollessa suljettu Anna vaihtaa mallinukkien vaatteet ja somistaa niin esittelypöytiä kuin näyteikkunoita.
– Lisäksi osallistun aktiivisesti ompeluseuraan ja harrastan sitä kuten ompeluseuran muutkin jäsenet myös etänä kotona. Silloin sitä voi tehdä oman aikataulunsa ja rytminsä mukaan. Olin myös ompeluseuran mukana Emmaus Salon-tapahtumassa Pariisissa keväällä 2013.

Anna on hyvä ideoimaan uusia toimintatapoja ja rohkea ideoiden toteuttaja. Kun Emmauksessa järjestetään työpajoja esim. taiteiden yönä, Anna keksii tekemistä ja on paikalla opastamassa. Myös rakkaus musiikkiin ja tanssiin on edelleen osa Annan elämää.
– Harrastuksiini on koko elämäni ajan kuulunut tanssi, nyt olen löytänyt ikä-ihmisten modernin tanssin ryhmän. Olen myös laulanut jo monta vuotta kuorossa georgialaisia lauluja.
Välillä Anna istahtaa myymälässäkin pianon ääreen ilahduttamaan niin muita vapaaehtoisia kuin asiakkaitakin.

Anna oli muutaman vuoden yhdistyksen hallituksessa. Nyt hänen tehtäviinsä kuuluu uusien vapaaehtoisten vastaanottaminen Vallilan kirpparilla.
– Mielestäni on tärkeää että uudet vapaaehtoiset pääsevät heti mukaan työhön, niin kauan kuin into on päällä. Olen spontaani ja toimin nopeasti. Toivon lisää reippautta ja myötämielisyyttää uusille ideoille. Maailma muuttuu kovaa vauhtia, ja jos pidämme kiinni vuosikymmeniä kestäneistä toimintatavoista voi olla että sahaamme omaa oksaamme? Ketteryys, avoimuus ja netin maailma ovat tätä päivää.

Anna on pitkän linjan kierrättäjä, se oli tapa jo ennen Emmaukseen tuloa.
– Käytän vaatteitani niin pitkään kuin mahdollista. Uskon, että kierrätys tulee varmasti lisääntymään tulevaisuudessa. Mutta miten esimerkiksi tekstiilikierrätyksen maisemat tulevat muuttumaan? Vievätkö ihmiset vanhat vaatteensa tulevaisuudessa joihinkin keräyspisteisiin kirppisten sijaan?

Emmauksen tulevaisuutta ajatellen ja uusien aktivistien mukaan saamiseksi Anna peräänkuuluttaa lisää tiedottamista, niin että Emmaus tulisi Helsingissä tunnetummaksi ja toiminnan jatkuvuus olisi taattua.

Pirjo Kivelä: Emmauksessa tapaa ihmisiä

– Emmaukseen on aina mukava tulla, kun täällä näkee ihmisiä, vaikkei aina tulekaan juteltua.

Kun Pirjo Kivelä on töissä Lauttasaaressa tai Vallilassa, myös hänen erottamaton ystävänsä Roosa viettää koiranpäivää Emmauksessa.

– Eläkkeelle päästyäni olen tehnyt kaikenlaista, mihin minulla ei ole koulutusta, hymyilee Pirjo. – Opettanut suomea, lajitellut ja hinnoitellut vaatteita. Rekrytointimessujen kautta päädyin Emmauksen lisäksi myös Kalliolaan ja Mannerheimin Lastensuojeluliittoon. MLL:ssä olen edelleenkin, tosin pandemian aikana olen ollut tauolla. Opetan maahanmuuttajille suomea ja autan monenlaisissa asioissa, jotka ovat vaikeita muualta tulleille. Vieläkin minulle soittaa ja pyytää neuvoa afganistanilainen maahanmuuttaja, vaikkemme ole nähneet pitkään aikaan.

Pirjo opiskeli yliopistossa englantia, saksaa ja ranskaa ja teki työuransa monenlaisissa kieleen liittyvissä ja esimiestehtävissä mm. Suomen Pankissa ja EU:n neuvostossa. – Työtä oli aina paljon, enkä koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi. Pidin erityisesti ongelmien ratkaisemisesta. Se teki työpäivästä mielenkiintoisen ja tuotti tyydytystä.

Pirjo on matkustanut paljon ja monessa maassa, reilu kymmenen vuotta sitten hän kävi mm. Zimbabwessa tutustumassa pienen suomalaisen järjestön rahoittamaan työhön orpolasten koulunkäynnin turvaamiseksi. Zimbabwelaisen kummitytön koulunkäyntiä Pirjo on tukenut läpi peruskoulun ja lukion. Nyt tyttö opiskelee yliopistossa edelleen Pirjon tuella.

Emmauksessa Pirjo on ollut jo monta vuotta. Koska hänellä on vapaa-ajan asunto Tammisaaressa, hän kävi aikaisemmin töissä myös Emmaus Westervikin myymälässä. Helsingin Emmauksessa Pirjo on tehnyt monenlaisia töitä: lajitellut ja hinnoitellut vaatteita Vallilassa ja Lauttasaaressa, ollut hallituksen jäsen ja toiminut monissa työryhmissä. Mieluisin tehtävä on ollut uusien vapaaehtoisten vastaanotto ja opastaminen. Tällä hetkellä hän on mukana Bulgarian kummikylähankkeessa.

Vuonna 2015 Pirjo oli Pariisissa Emmauksen jättikirpputorilla (Salon Emmaus, kuvassa) Tuula Snown ja Ulla Hoyerin kanssa myymässä vaatteita, jotka kolmikko toi matkalaukuissaan Helsingistä. – Siinä sai hyvän kuvan Emmauksen monikulttuurisuudesta. Se sai minut innostumaan myös Emmaus Euroopan järjestämästä kurssista, joka pidettiin Kölnissä seuraavana vuonna. Siellä erityisesti ranskalaiset ja englantilaiset kävivät läpi omien yhteisöidensä arvomaailmaa. Vähän samanlaista keskustelua sekä ryhmien toiminnan esittelyä tapahtuu nyt pohjoismaisten Emmaus-ryhmien ruotsinkielisessä digitaalisessa opintopiirissä, johon kaikki kiinnostuneet voivat osallistua.

– Emmauksen idea on hieno, siksi olen mukana!

Anu Lähde: Torstai on viikon paras päivä

Helsingin emmauslaiset Anu Lähde (vas.) ja Pola Stenberg Emmaus Salon Paris -kirpputorilla Pariisissa

Anu Lähteen monimuotoinen polku Emmauksen vapaaehtoisena alkoi vuonna 2012 Kepan järjestämästä vapaaehtoisten rekrytointitapahtumasta. – Olin päässyt työelämään ja yhtäkkiä vapaa-aikaa tuntui olevan. Halusin auttaa ja olla hyödyksi yhteiskunnassa. 
Anu tykästyi heti monipuoliseen ja käytännönläheiseen työhön. Emmauksen lumpunkerääjät -kirja kosketti ja teki vaikutuksen. – Olen ollut aina innokas kirppiskävijä ja intohimoinen järjestelijä. Lapsena olin sanonut, että isona minusta tulee kaupan järjestelijä.
 Anu vetää Vallilan kirpputorin torstain iltaryhmää. – Olen pääosin taloustavaraosastolla, mutta vähän joka puolella muutenkin. Eniten tykkään lajitella, hinnoitella ja järjestellä koruja. 
Käytännön työ Emmauksessa on hyvää vastapainoa Anun päivätyölle. Hän toimii unelmatyössään kansainvälisten asioiden koordinaattorina ammatillisessa oppilaitoksessa.

Anu kuuluu Emmaus Helsingin ja Emmaus Suomen hallitukseen. 
- Hallitustyössä mielenkiintoista on se, että pääsee olemaan yhteydessä meidän solidaarisuuskumppaneihimme ja kuulee tarkemmin, mihin rahat käytetään.
 Latinalainen Amerikka on espanjaa ja portugalia taitavan Anun sydäntä lähellä. Hän onkin toiminut jo pitkään yhteyshenkilönä Emmaus Helsingin kumppanijärjestöön, perulaiseen Cuna Nazarethiin.
 Emmauksen toiminta Euroopan ja kansainvälisellä tasolla on tullut Anulle tutuksi. Hän on kolmatta vuotta Emmaus Suomen kansallisena delegaattina Emmaus Euroopan hallituksessa. Emmaus Eurooppa tekee vaikuttamis- ja edunvalvontatyötä esimerkiksi lobaten Euroopan unionia. 
Kansainvälisten tehtävien myötä Anu on tutustunut Emmaus-liikkeen ja eri maiden Emmaus-ryhmien moninaisuuteen sekä ollut mukana auttamassa laajemmissa kokonaisuuksissa. – Vaikka kansainvälinen työ on haastavaa, on hienoa, että on yhteinen arvopohja, jonka mukaan halutaan toimia ja tukea löytyy.

Vuonna 2018 Anu matkusti Intian Chhattisgarhin osavaltioon tutustumaan ulkoministeriön rahoittamaan Siemenpuu-säätiön ja Emmaus Helsingin yhteishankkeeseen, jonka tavoite oli parantaa alkuperäiskansa pardhien elinolosuhteita ja edistää heidän oikeuksiensa toteutumista. Anu oli mukana hankkeessa projektisuunnitelmasta lähtien sekä hankkeen ohjausryhmässä. Kokemus Intiassa oli silmiä avaava. 
- Pardhien toimeentulo on haastavaa ja he näkevät jopa nälkää. Perinteinen toimeentulo tulee bambutöistä, mutta bambuja on vaikea saada. Opettajilla ja opiskelijoilla ei ole samaa kieltä. Tämän takia voi olla, että oppilaat ovat koulussa monia vuosia, mutta eivät opi lukemaan ja kirjoittamaan.
 Muita mieleenpainuvia kokemuksia ovat olleet vierailu Ukrainan Emmaus-ryhmiin sekä Emmaus Salon Paris -kirpputoritapahtuma Pariisissa.

Vapaa-ajallaan Anu rentoutuu esimerkiksi pelaamalla lautapelejä kavereiden kanssa ja käymällä vesijumpassa. Aikaa riittää myös vapaaehtoistyöhön Monika-Naisten liitossa, jossa hän on toiminut niin ikään vuodesta 2012. – Olin aluksi tukihenkilönä maahanmuuttajanaisille, nyt mentorina ja turvakodilla käytännön asioissa. 
Emmaus on vaikuttanut Anun elämään niinkin onnellisesti, että hän tapasi miesystävänsä Emmauksessa.
 – Yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet, kuten auttaminen ja kierrätys, yhdistävät meitä.

Bertel Backholm: Työsarkaa riittää kaikille

Bertel Backholm löysi mukaan Emmauksen toimintaan jäätyään eläkkeelle ja muutettuaan Vaasasta Helsinkiin kymmenisen vuotta sitten. – Syksyllä 2011 oli EU:n vapaaehtoistoiminnan päivä ja Emmaus oli siinä mukana, Bertel muistelee.

Sähköasentajaksi opiskellut Bertel tekee Emmauksessa vapaaehtoistyötä elektroniikkapuolella. – Laitteita on laidasta laitaan. Leikkikaluja, valaisimia, silitysrautoja. Ensin tarkistan, toimiiko laite, onko se turvallinen. Putsaan, hinnoittelen ja laitan esille, hän kertoo.

Bertelistä on suuri apu muissakin tehtävissä. Hän on muun muassa tehnyt asennustöitä, ollut mukana noudoissa ja lastaamassa rekkoja sekä tutkinut jopa Emmauksen hiilijalanjälkeä. Käytännön aherruksen ohella Bertel kuuluu jo toista kauttaan Emmauksen hallitukseen, mikä on avartanut hänen näkemystään erityisesti Emmauksen avustuskohteista.

Emmauksen parhaiksi puoliksi Bertel nostaa yhteisöllisyyden, kierrätyksen ja järjestön tavoitteet. – Täällä on aina iloisia ihmisiä, hyvä tunnelma. Se, että pyritään auttamaan heikoimmassa asemassa olevia, on hyvä perusarvo. Motivaatiota vapaaehtoistyöhön tuo toivo siitä, että voi helpottaa toisen ihmisen elämää. En ole sellainen, että nousisin barrikadeille. Uurastamalla pystyy vaikuttamaan ainakin yhden ihmisen elämään, tekemään sen vähän paremmaksi.

Bertel toivottaa uudet vapaaehtoiset tervetulleiksi. – Työsarkaa riittää kyllä jokaiselle. Tervetuloa mukaan joukkoon.