– Tulin Emmaukseen opiskeluaikoinani v. 1977. Aloin käydä vapaaehtoistöissä Hietalahdenrannan kirpparilla. Olin mm. pakkaamassa Lapinpaketteja, kertoo Maija ‘Musa’ Ojala. Yhteistyössä Rajaseutuliiton kanssa Emmaus lähetti silloin säännöllisesti vaatteita, kenkiä, leluja ym. yli sadalle vähävaraiselle perheelle Lapissa ja Itä-Suomessa. Osallistuin myös Elisabeth de Godzinskyn vetämään nuorten iltaryhmään ja kävin auttamassa Elisabethia ruoanlaitossa Annankadulla sijainneessa Emmaus-yhteisössä.
Kun ansiotyö Helsingin ev. lut. seurakuntien vapaa-ajan keskuksessa Mustasaaressa alkoi, Maija toi saaren nuoret myös Emmauksen piiriin. – Olimme mm. rakentamassa uutta kirpparia Lauttasaareen Gyldenintielle syksyllä 1983.
Maija oli myös aktiivisesti tukemassa Emmaus Kanava ry:n perustamista ja Ulla ja Raimo Siljanderin Emmaus-yhteisön alkavaa toimintaa Espoossa. Noihin aikoihin hän haaveili miehensä Jukka-Pekan kanssa samantyyppisestä yhteisöstä, jossa olisi eri-ikäisiä ihmisiä. – Idealistina ajattelin, etten tarvitse palkkatyötä.
Mutta sitten suunnitelmat muuttuivat, kun Ojalat lomailessaan Karjalohjalla tutustuivat Ulla ja Heikki Sarion vetämään kehitysvammaisten aikuisten perhekotiin. Voisivatko hekin tehdä kehitysvammatyötä? – Sanoimme Sarioille, että jos joku talo Karjalohjalla tyhjenee, niin kertokaa meille. Noin vuosi sen jälkeen Heikki Sario soitti ja kertoi, että täällä olisi nyt talo. Otatteko sen? Tämä tapahtui huhtikuussa 1986. Irtisanouduimme Mustasaaren työstä, ja elokuun lopussa muutimme Karjalohjalle. Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijät etsivät meille asukkaita, ja toiminta alkoi neljän kehitysvammaisen aikuisen kanssa.
Vähitellen toiminta laajeni, ja enimmillään Ojalan perhekodissa asui seitsemän eri-ikäistä asukasta. Lisäksi Ojalaan vastaanotettiin myös muita kehitysvammaisia ihmisiä lomailemaan. Ojalan ja Sarion perheet perustivat yhdistyksen Toivo ja Rauha ry tukemaan kehitysvammaisten ihmisten perhehoitoa ja virkistys- ja vapaa-ajantoimintaa. Kun sopiva kiinteistö löytyi, siihen avautui Majakan toimintakeskus, jossa perhekotien asukkaille järjestettiin työtoimintaa. Työtä tehtiin vuorokaudet ympäri ja vuodesta 2009, kun Maija jäi leskeksi, hän kantoi vastuun perhekodista yksin.
Yhteistyö Emmauksen kanssa jatkui. Ojalan perhekodin asukkaat pakkasivat Emmaus Kanavan avustuspaketteja Kameruniin ja silmälaseja Nicaraguaan. Lisäksi Karjalohjalla järjestettiin Emmaus-leirejä. Yhteinen projekti Emmaus Kanavan kanssa oli myös Katikoti Kohilassa, Virossa. Se sai alkunsa, kun Maija tutustui kehitysvammaisen Katin äitiin, Ester Lausiin. Siitä kehittyi vähitellen iso yhteinen hanke, ja yhteistyö jatkuu edelleen. Emmaus Kanavan lopetettua toimintansa vuonna 2010 Emmaus Helsinki on jatkanut Katikodin tukemista.
Kun Maijan eläkeikä oli lähenemässä, hän huolehti siitä, että kaikille perhekodin asukkaille löytyi uusi turvallinen koti.
Vuonna 2019 Maija muutti Helsinkiin, ja nyt hän toimii aktiivisesti Emmauksen Lauttasaaren kirpputorilla. Karjalohjalta käsin hän oli jo useita vuosia Emmaus Helsingin hallituksen jäsen, ja vuoden 2023 alusta hän toimii hallituksen puheenjohtajana. – Olen välivaiheen rukkanen, kunnes löytyy nuorempia henkilöitä tähän tehtävään. Ei ole tärkeää, mitä minä teen, koska kaikki työt ovat merkityksellisiä ja arvokkaita. Mikään ei ole niin vähäistä, ettei se olisi jotain. Voi tulla onnelliseksi pienistäkin tehtävistä, Usein briljeerataan sankariteoilla, uurastuksella ja menestyksellä, vaikka pienet teot ovat todella tärkeitä.
Työn arvokkuuden lisäksi Maija korostaa ihmisen arvokkuutta.– Emmauksessa jokainen ihminen on arvokas, jokainen tuo oman työpanoksensa ja rakentaa tätä yhteisöä. Minulle on tärkeää, että ihmisten kirjo Emmauksessa on niin laaja. Koen sen samalla vähän haasteenakin: miten saamme lisää vapaaehtoisia ja pystymme tarjoamaan kaikille sopivia ja merkittäviä tehtäviä, joissa korostuu ihmisen arvokkuus. Tämä ei koske vain Emmausta vaan laajemminkin meidän kaikkien ihmisten yhteisöä. Miten osaisimme käytännössä osoittaa, että pidämme jokaista ihmistä arvokkaana ja kaikkea työtä merkityksellisenä? Vuorovaikutus on tärkeää. Jos osaisimme käyttää sellaisia sanoja kuin ‘kiitos’ ja ’anteeksi’, niin maailmassa olisi paljon helpompi hengittää.
Maijan nuoruuden idealismi ei ole kadonnut minnekään: – Emmaus on merkittävä itselleni paikkana, jossa voin tehdä maailmaa edes piirun verran paremmaksi!