Vallilan Emmauksessa on toiminut pitkään vapaaehtoinen, mutta vain harvat ehtivät häntä tavata. Tostaiaamuisin hän kenties ehtii ottaa kupin kahvia, ja sitten jo kiirehtii autollaan hakemaan meille tärkeät leipomon lahjoitukset. Mutta kertokoon itse.
Mä oon Matti Koskimäki, tulin 14-vuotiaana Helsinkiin töihin. Olin Yhdyspankissa kaks vuotta juoksupoikana. Sitte mä menin HK:n makkaratehtaalle ja olin siellä 35 vuotta. Sitten -95 sanottiin ettei tarvii enää, saatiin lopputilit, meitä lähti monta silloin.
Sitten -96 kuulin radiosta että Emmaus tarvii autokuskia ja tulin käymään ja olin jotain 10 vuotta, sen jälkeen olin välillä pois. Silloin kun mä jäin työttömäksi niin olin niinku töissä Emmauksessa, kaks kertaa nollasin sen 500 päivää.
Siihen aikaan Emmauksella oli oma auto. Ostin ainakin kaksi kertaa pakettiauton tänne ja silloin Tehtaankadun aikaan ajettiin joka arkipäivä. Mulla oli vanha työkaveri apuna ja silloin otettiin kaikki lahjoitukset, ja me purettiin monet sohvat siinä Tehtaankadun pihalla kun olivat niin huonokuntoisia ettei voinut laittaa myyntiin. Mä en nykyään mee kun omalla autolla, en enään tykkää ajaa pakulla, ja haen vaan pullat ja leivät, ja Lafkanilla käyn kun se on lähellä mun kotia. Kun oon 81 vuotta niin en jaksa niitä noutoja ja portaiden kiipeämisiä. Ja oon omaishoitaja ja se vie paljon aikaa eikä oo ihan helppoo. Mulla on kaksi ex-vaimoa ja avovaimo, kaikkiin on hyvät välit.
Kaikki muuten luulee että Emmaus on kauheen uskonnollinen paikka, mutta mä en oo yhtään uskonnollinen, en kuulu kirkkoon, ja siksi Emmaus oli hyvä valinta kun tää on riippumaton.
Emmaukselle toivon kaikkee hyvää, mä käyn täällä niin kauan kun jaksan.